Männynherkkutatti
Boletus pinophilus
Lakki 4 – 25 cm leveä, tummanpunaruskea, pinta hieman kyhmyinen. Kauppasieniksi kelpaavat lakiltaan vain alle 12 senttiset sienet! Jalka tanakka, vaaleanruskeapohjainen, vaalea tiheä verkkokuvio latvassa. Pillistö valkoinen, vanhemmiten kellanvihreä. Malto valkoista, pintakelmun alta punertavaa. Maku ja tuoksu miellyttävä. Kasvupaikka männyn seuralaisena sekametsissä ja kuivissa kangasmetsissä. Kasvaa yleensä vasta 1 – 2 viikkoa herkkutatin jälkeen. Männynherkkutatti on Suomessa ja Kainuussa yleisempi kuin herkkutatti.
Kanttarelli
Cantharellus cibarius
Keltavahvero on eräs helpoimmin tunnistettavista sienistä. Se on kauttaaltaan kauniin keltainen. Sen lakki on melko pieni, harvoin yli 10 senttiä leveä. Lakin tasainen pinta on kuiva ja aaltoileva. Varsi on alaosasta usein vaaleampi. Heltat ovat paksut, johteiset ja haaraiset. Malto on paksua, lähes valkoista ja miellyttävän tuoksuista. Itiöpöly on vaalean kellertävää.
Keltavahvero on yleinen koko Suomessa, tosin yleisimmillään se on enimmäkseen Etelä- ja Keski-Suomessa mutta tavataan paikoin runsaastikin jopa tunturi-Lapissa. Sitä tavataan luonnossa jo kesäkuusta lähtien. Yleisin se on heinä-lokakuussa.
Kangasrousku
Lactarius rufus
Kangasrouskulla on pieni ja laakea lakki, jonka keskellä on pieni kohouma. Väriltään lakki on punaruskea. Sienen jalka on saman värinen, mutta hieman vaaleampi. Vanhemmiten se muuttuu ontoksi. Heltat ovat nuorella sienellä hyvin vaaleat, vanhemmalla punertavanruskeat. Maku on polttava ja maitiaisneste on valkoista, eikä se värjäänny joutuessaan tekemisiin ilman kanssa.
Kangasrousku on erittäin yleinen kaikkialla Suomessa, erityisesti kuivissa kangasmetsissä sekä kalliojäkäliköissä ja jopa rämeillä.
Herkkutatti
Boletus edulis
Lakki 4 – 25 cm leveä, vaaleanruskea, tummanruskea tai punertavanruskea ja tahmeapintainen. Kauppasieniksi kelpaavat lakiltaan vain alle 12 senttiset sienet! Jalka vaaleanruskea, yläosassa tiheä valkoinen verkkokuvio. Pillistö valkoinen, muuttuu vanhetessaan kellertäväksi ja kellanvihreäksi. Malto valkoista, pintakelmun alta punaruskeaa. Maku mieto, imelähkö. Tuoksu miellyttävä.
Kasvupaikka istutuskuusikoissa, joissa ensiharvennusta ei ole suoritettu, tuoreissa metsissä, metsälaitumilla, metsän reunamilla ja koivujen lähellä.
Korvasieni
Gyromitra esculenta
Korvasieni on erittäin herkullisena yleisesti pidetty mutta käsittelemättömänä tappavan myrkyllinen kotelosienilaji. Korvasienen myrkyistä noin 90 prosenttia on gyromitriiniä, joka on hengenvaarallinen solumyrkky, mutta herkästi haihtuva ja vesiliukoinen. Korvasieni kasvaa keväällä ja alkukesällä etenkin hiekkaisissa kangasmetsissä alueilla, joissa maanpinta on rikkoutunut.
Korvasienen lakki on punertavan-, suklaan- tai mustanruskea, ontto, epäsäännöllisen muotoinen ja poimuttunut aivojen tai tippaleivän tavoin. Lakin reuna on usein laidoilta jalkaa vasten sisäänpäin kääntynyt. Sen koko vaihtelee muutamasta sentistä aina noin 15 senttiin asti, tukevan ja lyhyen jalan paksuus on yleensä noin puolet lakista. Väriltään jalka on vaaleanharmaa tai likaisen valkoinen, ja sisältä jalka on lokeroinen.
Haaparousku
Lactarius trivialis
Haaparousku on kookas ja kiinteämaltoinen sieni. Jopa 20-senttiseksi kasvava lakki on kupera ja violetinharmaa, vanhempana laakeneva ja ruskeanharmaaksi tai violettiin vivahtavaksi muuttuva. Kostealla säällä haaparousku on hyvin limainen.
Heltat ovat valkoiset tai kermankellertävät, tasatyviset. Jalka on vaalea, ontto, keskeltä pullistunut tai tasapaksu. Maku on kirpeä. Maitiaisneste on valkoista, eikä se värjäänny. Suolattuna haaparouskun leikkauspinnat värjäytyvät maitiaisnesteen vaikutuksesta vihreiksi.
Haaparouskua tavataan heinäkuun lopusta aina marraskuulle asti. Se on Suomessa yleinen ja satoisa sieni, joka kasvaa kaikkialla maassa. Erityisesti se kasvaa hieman soistuneissa kangasmetsissä, mutta myös rehevät ja lehtipuuvaltaiset metsät ovat sen kasvupaikkoja. Yleensä sieni kasvaa harvoina ryhminä.
